Ei nyt!

Tulin just lenkiltä ja huomasin, että flunssa tekee tuloaan. Ei siinä muuten mitään, mutta mä oon huomenna lähdössä mun rakkaan ystävän Emilian kanssa Barcelonaan. Miks sen flunssan just nyt pitää puskee päälle.. No ei kai tässä auta muu kun yrittää levätä tää päivä ja ottaa kaikki mahdolliset flunssantaltuttajat käyttöön! :D

On kyllä kiva lähteä, vaikka toki vähän jännittää että miten matka tulee sujumaan koska matkaanhan lähtee myös meidän lapsoset. Emilialla on 2 viikkoa nuorempi tyttö kun Mila ja 3 vuotias pikkupoitsu Remu, jolta virta ei tunnu loppuvan ikinä. :D Asutaan Emilian äidin, veljen ja siskon luona 15 minuutin junamatkan päässä Barcelonan keskustasta ja reissussa ollaan 8 päivää. Matkaan sisältyy varmaankin rentoutumista, nähtävyyksiä, shoppailua, hyvää ruokaa yms. Jee! On kyllä niiiiin ihana päästä vähän muihin maisemiin hetkeks :)

Oon käynyt Barcelonassa kerran aikasemmin, tosin siitä on aikaa varmaan kohta 10 vuotta. Oltiin siellä aikoinaan koulun espanjan ryhmän kanssa "luokkaretkellä". Muistelisin, että se oli tosi kaunis ja eläväinen kaupunki. Ja oon kuullut Barcelonasta pelkkää hyvää!

Kuva: Google

En oo kauheesti jaksanut stressata siitä mitä pakkaan mukaan, koska jos jotain jää, niin ne saa varmasti ostettua paikan päältä. Vaatteita mulla on pakattuna aivan liikaa meille molemmille(vai voiko lapselle pakata liikaa vaatteita?), mutta onneks on tollanen jättivetolaukku niin kyllähän sinne mahtuu hyvin(ehkä) meidän vaatteet ym. JA ostokset ;) Lisäks raahaan mukanani Milalle matkasängyn ja matkarattaat.. Mitenköhän saan kaiken menemään :/ No luotan siihen, että joku kohtelias muskelimies auttaa meitä kamojen kanssa hehe..


Nyt alan tekemään smoothieta johon tule goji-marjoja, ja jos ei niillä supermarjoilla flunssa lähde pois niin sitten ei millään!! 



<3 Saara

Palautumisesta

Tää on ollut mulla luonnoksissa odottelemassa jo jonkin aikaa, en oo vaan jaksanut kirjoittaa tätä loppuun ja toisaalta oon myös miettinyt, että halunko julkaista ittestäni näitä kuvia.. Vaikka eihän tätä blogia edes kukaan lue haha! No jokatapauksessa, kun kyse on  mun omasta ulkonäöstä, on aihe mulle erittäin arka.

5 päivää ennen laskettua aikaa, kesä <3

        

Päivää ennen Milan syntymää, illalla tulikin sitten lähtö sairaalaan..

Oon aina ollut hoikka, mutta en oo kuitenkaan koskaan voinut syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa etteikö se sitten näkyisi jossain. Oon siis joutunut vähän aina tarkkailemaan omia syömisiä. No varmaan suurin osa joutuu, luulisin? Lisäks historiasta löytyy syömishäiriötä ja muutenkin sairaalloista suhtautumista ruokaan.. Ennen raskautta kuitenkin söin normaalisti ja liikuin säännöllisesti.

Raskaaksi tulon myötä tietenkin pelotti se tosiasia, että kiloja kertyy.(vaikka maailman tärkeimmän asian takia<3)  Joka kerta kun oli neuvola ja punnitus, mua hirvitti, ja oikeastaan jopa ärsytti kun mut käskettiin vaa'alle. Luvut nous joka kerta, ja joudun vielä raskauden lopussa ylimääräiseen ultraan, koska Sf-mitta heilu yläkäyrillä ja ne halus varmistaa ettei vauva oo jättiläinen :D  Siellä ultrassa mulle sitten todettiin että  joo, kaikki on ok ja vauva näyttäis olevan on ihan normaalikokoinen, ei syytä huoleen.." Olin tietty tosi helpottunut! Se mikä ärsytti oli se, että tää ultraaja aika töykeästi tokas että: " kannattaa vähän katsoa mitä sinne suuhun pistää , koska noista raskauskiloista on aika vaikea sit päästä eroon". Vastasin erittäin päättäväiseen sävyyn: "Mä meinaan kyllä karistaa ne liikunnalla ja syömällä terveellisesti!!" Tuli tosi paha mieli. Etenkin kun kyseinen nainen ei nyt itsekkään ollut mikään se kaikista hoikin, ja mä nyt kuitenkin lähtökohtasesti oon hoikka ihminen, ja varmaan hänkin sen näki.

10 päivää synnytyksestä

3,5 viikkoa synnytyksestä

Mä tiedostin kyllä, että olin paisunut kun pullataikina ja unohtanut raskaudenajan liikunnan täysin, enkä harkinnut hetkeäkään kun kyse oli suklaasta ja karkista. Raskauskiloja mulle kertyi kaiken kaikkiaan 23 kiloa ja I know, oma vika! Silti kaikki ihanat aina jaksoi kehua ja sanoa ettei kyllä huomaa mitään ylimääräisiä kiloja. Kommentin: "Eihän sulla oo muuta kun tuo maha"- kuulin aika monta kertaa. Hmm.. ehkä mulle haluttiin olla kohteliaita hehhe.

Mulle jäi synnärille noin 6 kiloa, eli pudotettavaa oli edessä paljon! Synnytyksen jälkeen olin tietysti väsynyt, mutta kuitenkin ihan "hyvässä" kondiksessa ja kätilökin kehui kuinka reipasta tahtia kävelin salista osastolle. Kotiuduttua 3 päivän sairaalareissusta, olisin voinut lähteä lenkille vaikka heti, olo oli siis aika hyvä. Ei oo mikään itsestäänselvyys kaikille, jos tulee repeämiä yms. :/ Viikon verran mä lepäilin kotona kunnes aloitin vaunulenkit vauvelin kanssa. Tuntui kyllä niin hyvältä vihdoin päästä liikkumaan ja kelitkin oli mitä parhaimmat, ellen ihan väärin muista ;) Enkä siis lähtenyt lenkille hullunkiilto silmissä pudottamaan raskauskiloja, vaan yksinkertaisesti oli vaan niin ihana päästä ULOS neljänseinän sisältä! :)

                                          

5 kuukautta synnytyksestä

Tämänhetkinen tilanne

 Oon lenkkeillyt synnytyksen jälkeen suhteellisen säännöllisesti, noin 4-5 kertaa viikossa. Salin oon aloittanut myös noin kuukaus sitten(mun miekkosen opastuksella), mutta vielä en oo sinne päässyt säännöllisesti, vaikka kova halu ois!! Liikunta on auttanut mua jaksamaan niin henkisesti kuin fyysisestikkin, ja onhan se ollut mukava huomata että peilistä katsoo hieman hoikempi Saara.                                    

Painan tällä hetkellä noin 6-7 kiloa vähemmän kun ennen raskautta. Kiloja multa on lähtenyt synnytyksestä noin 30. Uskon vahvasti että myös imetyksellä on ollut vaikutusta asiaan, sen lisäksi että oon syönyt suht terveellisesti. En oo kuitenkaan laihduttamalla laihduttanut(tiedän että jos imettää ei saa laihduttaa), vaan paino on pudonnut pikku hiljaa ja terveellä tavalla. Herkkuja oon syönyt sillon kun on tehnyt mieli, en kuitenkaan joka päivä. Ollaan pyritty siihen, että la/su olis herkkupäivä, välillä kyllä tulee lipsuttua ;)
No mutta, tästä on hyvä jatkaa, ja jos vielä joskus tuun raskaaksi, lupaan itselleni, etten ota uudestaan kahtakymmentäkolmea raskauskiloa, vaan vähempikin riittää. :)



<3 Saara