Ei nyt!

Tulin just lenkiltä ja huomasin, että flunssa tekee tuloaan. Ei siinä muuten mitään, mutta mä oon huomenna lähdössä mun rakkaan ystävän Emilian kanssa Barcelonaan. Miks sen flunssan just nyt pitää puskee päälle.. No ei kai tässä auta muu kun yrittää levätä tää päivä ja ottaa kaikki mahdolliset flunssantaltuttajat käyttöön! :D

On kyllä kiva lähteä, vaikka toki vähän jännittää että miten matka tulee sujumaan koska matkaanhan lähtee myös meidän lapsoset. Emilialla on 2 viikkoa nuorempi tyttö kun Mila ja 3 vuotias pikkupoitsu Remu, jolta virta ei tunnu loppuvan ikinä. :D Asutaan Emilian äidin, veljen ja siskon luona 15 minuutin junamatkan päässä Barcelonan keskustasta ja reissussa ollaan 8 päivää. Matkaan sisältyy varmaankin rentoutumista, nähtävyyksiä, shoppailua, hyvää ruokaa yms. Jee! On kyllä niiiiin ihana päästä vähän muihin maisemiin hetkeks :)

Oon käynyt Barcelonassa kerran aikasemmin, tosin siitä on aikaa varmaan kohta 10 vuotta. Oltiin siellä aikoinaan koulun espanjan ryhmän kanssa "luokkaretkellä". Muistelisin, että se oli tosi kaunis ja eläväinen kaupunki. Ja oon kuullut Barcelonasta pelkkää hyvää!

Kuva: Google

En oo kauheesti jaksanut stressata siitä mitä pakkaan mukaan, koska jos jotain jää, niin ne saa varmasti ostettua paikan päältä. Vaatteita mulla on pakattuna aivan liikaa meille molemmille(vai voiko lapselle pakata liikaa vaatteita?), mutta onneks on tollanen jättivetolaukku niin kyllähän sinne mahtuu hyvin(ehkä) meidän vaatteet ym. JA ostokset ;) Lisäks raahaan mukanani Milalle matkasängyn ja matkarattaat.. Mitenköhän saan kaiken menemään :/ No luotan siihen, että joku kohtelias muskelimies auttaa meitä kamojen kanssa hehe..


Nyt alan tekemään smoothieta johon tule goji-marjoja, ja jos ei niillä supermarjoilla flunssa lähde pois niin sitten ei millään!! 



<3 Saara

Palautumisesta

Tää on ollut mulla luonnoksissa odottelemassa jo jonkin aikaa, en oo vaan jaksanut kirjoittaa tätä loppuun ja toisaalta oon myös miettinyt, että halunko julkaista ittestäni näitä kuvia.. Vaikka eihän tätä blogia edes kukaan lue haha! No jokatapauksessa, kun kyse on  mun omasta ulkonäöstä, on aihe mulle erittäin arka.

5 päivää ennen laskettua aikaa, kesä <3

        

Päivää ennen Milan syntymää, illalla tulikin sitten lähtö sairaalaan..

Oon aina ollut hoikka, mutta en oo kuitenkaan koskaan voinut syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa etteikö se sitten näkyisi jossain. Oon siis joutunut vähän aina tarkkailemaan omia syömisiä. No varmaan suurin osa joutuu, luulisin? Lisäks historiasta löytyy syömishäiriötä ja muutenkin sairaalloista suhtautumista ruokaan.. Ennen raskautta kuitenkin söin normaalisti ja liikuin säännöllisesti.

Raskaaksi tulon myötä tietenkin pelotti se tosiasia, että kiloja kertyy.(vaikka maailman tärkeimmän asian takia<3)  Joka kerta kun oli neuvola ja punnitus, mua hirvitti, ja oikeastaan jopa ärsytti kun mut käskettiin vaa'alle. Luvut nous joka kerta, ja joudun vielä raskauden lopussa ylimääräiseen ultraan, koska Sf-mitta heilu yläkäyrillä ja ne halus varmistaa ettei vauva oo jättiläinen :D  Siellä ultrassa mulle sitten todettiin että  joo, kaikki on ok ja vauva näyttäis olevan on ihan normaalikokoinen, ei syytä huoleen.." Olin tietty tosi helpottunut! Se mikä ärsytti oli se, että tää ultraaja aika töykeästi tokas että: " kannattaa vähän katsoa mitä sinne suuhun pistää , koska noista raskauskiloista on aika vaikea sit päästä eroon". Vastasin erittäin päättäväiseen sävyyn: "Mä meinaan kyllä karistaa ne liikunnalla ja syömällä terveellisesti!!" Tuli tosi paha mieli. Etenkin kun kyseinen nainen ei nyt itsekkään ollut mikään se kaikista hoikin, ja mä nyt kuitenkin lähtökohtasesti oon hoikka ihminen, ja varmaan hänkin sen näki.

10 päivää synnytyksestä

3,5 viikkoa synnytyksestä

Mä tiedostin kyllä, että olin paisunut kun pullataikina ja unohtanut raskaudenajan liikunnan täysin, enkä harkinnut hetkeäkään kun kyse oli suklaasta ja karkista. Raskauskiloja mulle kertyi kaiken kaikkiaan 23 kiloa ja I know, oma vika! Silti kaikki ihanat aina jaksoi kehua ja sanoa ettei kyllä huomaa mitään ylimääräisiä kiloja. Kommentin: "Eihän sulla oo muuta kun tuo maha"- kuulin aika monta kertaa. Hmm.. ehkä mulle haluttiin olla kohteliaita hehhe.

Mulle jäi synnärille noin 6 kiloa, eli pudotettavaa oli edessä paljon! Synnytyksen jälkeen olin tietysti väsynyt, mutta kuitenkin ihan "hyvässä" kondiksessa ja kätilökin kehui kuinka reipasta tahtia kävelin salista osastolle. Kotiuduttua 3 päivän sairaalareissusta, olisin voinut lähteä lenkille vaikka heti, olo oli siis aika hyvä. Ei oo mikään itsestäänselvyys kaikille, jos tulee repeämiä yms. :/ Viikon verran mä lepäilin kotona kunnes aloitin vaunulenkit vauvelin kanssa. Tuntui kyllä niin hyvältä vihdoin päästä liikkumaan ja kelitkin oli mitä parhaimmat, ellen ihan väärin muista ;) Enkä siis lähtenyt lenkille hullunkiilto silmissä pudottamaan raskauskiloja, vaan yksinkertaisesti oli vaan niin ihana päästä ULOS neljänseinän sisältä! :)

                                          

5 kuukautta synnytyksestä

Tämänhetkinen tilanne

 Oon lenkkeillyt synnytyksen jälkeen suhteellisen säännöllisesti, noin 4-5 kertaa viikossa. Salin oon aloittanut myös noin kuukaus sitten(mun miekkosen opastuksella), mutta vielä en oo sinne päässyt säännöllisesti, vaikka kova halu ois!! Liikunta on auttanut mua jaksamaan niin henkisesti kuin fyysisestikkin, ja onhan se ollut mukava huomata että peilistä katsoo hieman hoikempi Saara.                                    

Painan tällä hetkellä noin 6-7 kiloa vähemmän kun ennen raskautta. Kiloja multa on lähtenyt synnytyksestä noin 30. Uskon vahvasti että myös imetyksellä on ollut vaikutusta asiaan, sen lisäksi että oon syönyt suht terveellisesti. En oo kuitenkaan laihduttamalla laihduttanut(tiedän että jos imettää ei saa laihduttaa), vaan paino on pudonnut pikku hiljaa ja terveellä tavalla. Herkkuja oon syönyt sillon kun on tehnyt mieli, en kuitenkaan joka päivä. Ollaan pyritty siihen, että la/su olis herkkupäivä, välillä kyllä tulee lipsuttua ;)
No mutta, tästä on hyvä jatkaa, ja jos vielä joskus tuun raskaaksi, lupaan itselleni, etten ota uudestaan kahtakymmentäkolmea raskauskiloa, vaan vähempikin riittää. :)



<3 Saara

Taaperokärry

Onpas vaikea keksiä mitään fiksua otsikkoa.. No anyway, mä oon jo pitkään halunnut ostaa Milalle Brion taaperokärryä, mutta ei tietenkään vielä sitä olla hankittu kun ei ole ollut tarvetta. Jonkin aikaa sitten K:n täti ilmoitti, että niiden vanha(VANHA!) taaperokärry on K:n siskon exän luona säilössä, ollut siis muun muassa niiden lapsilla aikoinaan käytössä.

Ajattelin, että kiva juttu, ei tarvi sitten ostaa sellasta.. kunnes sitten näin kuvan siitä.. haha! Mietin, että ei me voida tota ottaa, toi on vanha ja kulunut. Eiku, kyllä me voidaan, ja otetaan! :) Mehän tuunataan tosta super hieno! Haluisin maalata ton kärryn valkoseks ja noi kahvat ehkä vanhan roosan tai lilan sävyllä? Saas nähdä mihin päädytään, huomenna pitäis käydä maalikaupoilla :)

Aika retro :D

Tänään on ollut aika rauhallinen päivä, aamulla käytiin perus vaunulenkillä ja iltapäivällä käytiin kaupoilla josta löysin meille kolmellakympillä niiiin kivan uuden päiväpeiton, ovh. 69 e, eli aika hyvä löyty ja just sellanen mitä oon etsinyt :) PäiväpeittoKIN on ollut ostoslistalla aika pitkään.. K meni iltavuoroon ja tosiaan ollaan oltu muuten ihan kotosalla, syöty, leikitty, siivoiltu ym. perus juttuja. Mila nukahti tänään jo puol kaheksan, niin on ollut mukavasti omaa aikaa tässä illalla.. Yleensä neiti menee nukkumaan joka ilta ysin kieppeillä, mutta tänään on vissiin ollu tooosi rankka päivä tutkimusmatkaillen ;) <3

Nukkumatti tuli tänään kylään aikaisin..

Huomenna viedään Mila K:n äidin luokse hoitoon sunnuntaiks, kun me lähdetään viettämään K:n siskon(ja mun hyvän ystävän) kolmekymppisiä. Vieraita on tulossa ihan hyvä määrä, eli varmaan aikas hyvät kemut tiedossa ;) Ai vitsi odotan huomista, pikkumusta päälle ja menoks, hih! :)



<3:llä Saara

Ensimmäinen uimareissu takana

Meillä on jo jonkin aikaa ollut suunnitelmissa käydä uimassa Milan kanssa, neiti kun niin kovasti tykkää kylpeä kotona ammeessa, ja koska arpaonni ei suosinut meitä vauvauinnissa, niin päätettiin, että nyt käydään kokeilemassa. Meillä täällä päin siis arvotaan osallistujat kun se on niin suosittua. Oon kyllä lukenut jostain ettei alle 1 vuotiasta saisi vielä viedä yleisiin uimahalleihin, mutta kai sitä kuuluisaa maalaisjärkeä saa käyttää.. :)

Kuva lainattu: rantasipi.fi

No viime lauantaina me sitten suunnattiin Nokialle, Edeniin. Oon käynyt kyseisessä paikassa muutaman kerran aikaisemmin ja se on ihan kiva paikka aikuisille ja lapsille. Löytyy porealtaita, vesiliukumäkiä, virtaavaa jokea jne.. Aluks mietin, että miten kaikki uikkareiden vaihdot ja muut sujuu pukuhuoneessa ja suihkuosastolla, mutta ihan hyvin meillä meni(onneks oli matkarattaat mukana pukkarissa, niin sain neidin laitettua siihen istumaan samalla kun vaihdoin vaatteet ja puin uikkarit) :)

Vaatteiden vaihdon ja suihkun jälkeen suunnaattiin allasosastolle Milan kaa, ja oikeastaan heti kun päästiin lastenaltaaseen, neiti alkoi itkemään. Ei mitenkään hysteerisesti, mutta kuitenkin..Voi toista. <3 En tiedä vaikutti asiaan se, että neiti oli juuri herännyt päikkäreiltä, vai se, että siellä oli paljon ihmisiä ja näin ollen aika kova meteli. Joka tapauksessa, ei sitten viitsitty jatkaa "uintia", vaan kipitettiin takas suihkun kautta pukuhuoneeseen, kuivattiin ja puettiin päälle. Harmitti tietty vähän ku odotettiin, että ois viihtyny tosi hyvin, mutta no can do. Next time better luck? :D

Neiti punaposki

Ps.Oli muuten elämäni kallein uintireissu haha! Alle 10 min allasosastolla maksoi 33 euroa meiltä 3 yhteensä.. :D



<3:llä Saara

Ruokailut

Imetystä on takana nyt 7,5 kk ja neiti heräilee öisin tissille 2-4 kertaa, eli yöt on aika katkonaisia. Tuttua varmaan melkein kaikille vauvaperheille.. Musta tuntuu, että siitä asti kun ollaan konttailtu, on neidin yöt muuttuneet levottomammiksi. No kannattaahan sitä yöllä tankata, että jaksaa päivällä touhuta, heh!

Soseet tuli kuvioihin siinä 5 kuukauden kieppeillä. Aluksi maisteltiin porkkanaa, perunaa ja kukkakaalia, sitten pikku hiljaa lisättiin muita ruokia. Puuroa ollaan syöty myös 5 kk ikäisestä saakka. Alun hyvää starttia lukuun ottamatta, kiinteät on tökkinyt ja syöminen on yhtä kikkailua. Välillä on ollut sellainen fiilis, että antaa olla, vedetään sitten vaan maitoa kun ei kerta kelpaa. :D

Tooosi maistuvaa..

Tiedän, että tän asian kanssa pitää olla kärsivällinen, niin kun mulle neuvolastakin on sanottu, koska onhan tää niin uus juttu vielä Milalle. Toki välillä on hyviäkin päiviä ja suu aukeaa reippaasti, mutta enemmän on niitä päiviä, että suu pysyy kuin liimattuna kiinni ja pää kääntyy pois päin lusikasta. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, kikkailut on ollut kovassa käytössä. Välillä isukki pomppii, heiluu, ääntelee eri eläinten ääniä, päristelee tai leikkii vaikkapa gorillaa, samalla kun mama yrittää saada lusikan tähdättyä neidin suuhun. Välillä toimii, välillä ei. Hyvinä ruokailukertoina riittää jopa se, että antaa jonkun mielenkiintoisen lelun/esineen käteen. Silloin Mila syö vähän niin kuin vahingossa :D Mutta sillon kun herra hauskuuttaja ei oo kotona, joutuu tämä mama keksiä omat kikkakolmoset, että neiti söis. Parhaiten uppoaa hedelmäsoseet, mutta niitä kun ei voi vaan pelkästään syödä..

Kameralle on aina kiva poseerata :)

Ollaan tehty soseet pääosin itse, poislukien hedelmäsoseet(vaikka nekin olis tosi helppo tehdä itse), sen takia, koska niistä saa tehtyä paljon monipuolisempia ja maistuvampia ruokia, eikä oo ainakaaan mitään lisäaineita. Niin, ja onhan se paljon halvempaa kun tekee itse. Toki jos ollaan reissun päällä, on matkassa aina pilttipurkki, eli en näe valmisruokia mitenkään pahana asiana. Uskon kyllä, että pikku hiljaa kun ikää tulee lisää ja Mila kiinnostuu mun ja K:n ruoista, alkaa neiti syödä paremmin. Toivon todella niin, on tää aika ärrrsyttävää.. :D

Muuten täällä asustelee oikein reipas ja iloinen tyttö, jolla on kova meno päällä koko ajan. Sais melkein olla silmät selässä, sen verran kovaa täällä jo konttaillaan ympäri asuntoa ja revitään tavaroita ulos laatikoista yms. :) <3

<3:llä Saara

Aloitus

Todella omaperäinen otsikko.. No mutta, jotain oli keksittävä, joten tuo saa nyt kelvata :)
Oman blogin kirjoittaminen on ollut suunnitelmissa jo aika pitkään, oikeastaan jo sitä saakka kun olin vielä raskaana, mutta se sitten jostain syystä jäi vaan ajatuksen tasolle. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä jopa vähän harmittaa. Mutta tästä se nyt viimein lähtee. Jee!

Ajattelin, että voisin aluksi hieman kertoa, kuka tätä blogia oikein kirjoittaa.
Eli, olen 23-vuotias Tamperelaistunut nainen, jonka perheeseen kuuluu kesällä 2013 syntynyt maailman ihanin prinsessa Mila, sekä  herra K, jonka kanssa yhteistä taivalta on takana noin puolitoista vuotta.
Muutin Tampereelle keväällä 2013, ja ainakin toistaseksi olen viihtynyt täällä ihan hyvin.

Mila 7,5 KK

Tällä hetkellä elämä tosiaan pyörii pienen tyttäreni ympärillä, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan itselle oikeaa ammattia.

Milan ensimmäinen joulu

Blogin ulkoasu ei vielä miellytä kauheasti, mutta ajattelin pikku hiljaa muokata siitä oman näköisen, tai heti kun opin käyttämään tätä Bloggeria :D Ei oo helppoa! :D
Blogi tulee sisältämään perus vauvajuttuja, urheilua(joka on sydäntä lähellä!), ja ehkä vähän muotia ja sisustamista(heti kun päästäisiin muuttamaan). Kaikkea sopivasti, mutta ei liian vakavasti ;) Kirjoittelen tätä omaksi ilokseni, vähän niin kuin päiväkirjamuodossa, mutta jos tänne eksyy vahingossa joku lukija, niin welcome! :) 

Katsotaan mitä tästä nyt tulee, vai kuivuuko tämä kasaan heti alkuunsa.. Heh!


<3:llä Saara